Historia

Lappeen Veistot

Sukututkija Ahti Kopperi

Suomen ensimmäinen löytynyt maininta Veiston suvusta on vuodelta 1571 Lappeen pitäjästä, Heikki Muukkosen nautakunnasta, missä tuolloin asui Jussi Veisto. Lappeella Veiston sukua esiintyy myöhempinäkin vuosisatoina. 1730-luvulla Lappeen Tirilän kylässä asui Lauri Veisto, 1700-luvun puolivälissä Juho Veisto, yhtä sukupolvea myöhemmin taas Juho Veisto ja vielä 1800-luvun puolivälissä Jooseppi Veisto.

Lappeen pitäjä kuuluu sukunimistön osalta läntisen Suomen nimistöalueeseen, jossa sukunimet eivät varsinaisesti olleet käytössä ennen 1800-luvun loppupuolta. Talonnimeä käytettiin ikään kuin sukunimenä ja nimi vaihtui, jos asukas muutti talosta toiseen. Siitä johtuen tutkimus on huomattavasti epävarmempaa kuin itäisellä nimistöalueella. Veiston asuinpaikka on saattanut 1500-luvun jälkeen jäädä hyvinkin nopeasti autioksi ainakin alkuperäisen suvun jäsenistä. Siitä huolimatta paikan nimi on säilynyt. Tilalle myöhemmin muuttaneita on voitu kutsua Veistoiksi, ovatpa he asuneet tilalla tai tilan torpassa tai tulleet tilalle kotivävyiksi.

Lauri Veisto ja 1700-luvun vanhempi Juho Veisto ovat vielä saattaneet olla varsinaisia Veistoja, joiden jäljet asiakirjoista kuitenkin katoavat. Nuorin Juho Veisto sen sijaan on osoitettavissa alkuperäiseltä sukunimeltään Juho Niilonpoika Ahlbergiksi. Juhon sukunimestä tuli Mielo, koska hän tuli Mielon taloon kotivävyksi. Myöhemmin sukunimi muuttui Veiston talon mukaan Veistoksi. Jooseppi Veisto puolestaan osoittautui alkuperäiseltä sukunimeltään Pekkaseksi, joka tuli Veiston taloon kotivävyksi. Kaikkiaan Veiston talossa on 1700- ja 1800-lukujen aikana elänyt useita kymmeniä henkiä, vaikka nimi on sukunimeksi kirjautunutkin vain muutaman kerran.

Lappee saattaa olla koko Väistön suvun lähtöpitäjä. Lappeelaisilla oli 1500-luvulla eränautintoja Vähä-Savossa. Vuosittain sinne tehtiin kaksi kalastusmatkaa, kevät- ja syyskalastukseen. Säämingin Väistönsaaren asuttaminen Saimaan etelärannalta on täysin mahdollista. Vaikka pysyvää asutusta ei olisikaan muodostunut, on ainakin Väistönsaaren nimeäminen voinut hyvin tapahtua eränautinnan perusteella.

Vanhinta Jussi Veistoa eli Väistöä tärkeämmäksi henkilöksi koko suvun kannalta muodostunee kuitenkin toinen lappeelainen, Hannu Väistö, joka asui 1500-luvun lopulla Lappeen Pihkalassa, aivan Lappeen ja Viipurin pitäjän rajalla. Hannu on Väistön suvun suurimman sukuhaaran etunimi, jonka perusteella voidaan vuosisatojen ajan määrittää henkilön kuuluminen tähän sukuhaaraan.

Hannu Väistö karkasi 25-vuotisen sodan aikana Lappeelta Käkisalmeen. Mitä ilmeisimmin sama Hannu Väistö eli vuonna 1613 Viipurin läänin Pyhäjärven Yläjärven kylässä, lähellä Laatokan rantaa ja Sakkolan pitäjää. Ennen vuotta 1623 Hannu Väistö muutti Inkerinmaalle, Kuivaisin pitäjän Vuolenjärvelle, noin 50 km:n päähän edelliseltä asuinpaikalta, Yläjärveltä. Mahdollisten Hannun jälkeläisten vaiheisiin palaan myöhemmin.

Veisto vai Väistö

Väistön suku ei kuulu vanhoihin suomalaisiin sukuihin. Nimeä ei ole tähän mennessä tavattu keskiajalta. Väistön sukunimestä puuttuu nen-pääte, joten suku on mitä ilmeisimmin enemmän karjalainen kuin savolainen.

Lappeen Tirilässä, vain muutaman kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta, on noin puoli kilometriä pitkä kahdelta sivultaan jyrkkäseinäinen Veistonvuori. Veistonvuoren luoteispuolella on Veiston talo, jonka sanotaan olevan ainakin 270 vuoden ikäinen. Nimensä talon sanotaan saaneen Veisto-nimisen isännän mukaan. Vanhimpien kyläläisten mukaan taloa on kutsuttu myös Veston taloksi. Myös vuorta on kutsuttu Vestonvuoreksi tai viereisen Vetelojan mukaan Vetelojanvuoreksi.

Veisto-sanan kantasana on veitsi. Veistäminen on tarkoittanut puukolla tai kirveellä vuolemista. Sana löytyy kaikista lähisukukielistämme. Veistämisestä eli veistosta on myös murteessa käytetty sanaa vesto. Jos veisto-sana on Väistön sukunimen taustalla, niin mitä on veistetty? Jussi Veisto on voinut olla Veistonvuoren ensimmäisen kasken kaataja, joka on veistänyt vuorella kasvaneet puut ennen kaskeamista. Veistonvuori on voinut olla rajavuorena, jolloin vuorelle on veistetty rajamerkki. Jussi Veisto on voinut olla myös kirvesmies, joka on veistänyt vaikkapa rakennusten hirsiä. Ja vielä on veiston kohteena voinut olla vaikkapa vene, jolla soudettiin Vetelojaa ja Rakkolanjokea pitkin Viipurinlahdelle tai kahden kilometrin päässä olevaa Saimaata pitkin Säämingin Väistönsaareen.

Kaskenkaadossa oli 1500-luvulla osallisena kirvesmiehiä (liuskamies=yxman). Kirvesmiehet eivät yleensä olleet tilallista väestöä, vaan tulivat kirveineen mukaan kaatamaan kaskea ja saivat palkakseen osan sadosta. Karjalan kielessä veistomies tarkoittaa kirvesmiestä. Kirvesmies on muotoutunut myös sukunimeksi, jota esiintyi mm. Säämingin Pihlajaniemessä jo 1500-luvulla.

Suomen virallinen kieli on ollut ruotsi muinaisuudesta aina 1880-luvulle saakka. Asiakirjoja kirjoittivat yleensä suomalaiset, joiden ruotsinkielentaito ei ollut täydellistä. Kirjoitettavat henkilönnimet olivat suomalaisia, jotka kirjurit yrittivät kirjoittaa ruotsalaiseen asuun sopivaksi. Ruotsin kielessä ä-kirjain lausutaan e:ksi ja e-kirjain ä:ksi. Myös ruotsinkielen kirjoitustapa on ä:n ja e:n osalta vuosisatojen saatossa muuttunut. Etenkin paikkakuntaa vaihdettaessa sekaantumisen mahdollisuus oli ilmeinen. Piti olla tarkkana oliko kyse puhutusta vai kirjoitetusta sanasta. Väistö-sanan muuntuminen Veistoksi ja päinvastoin on ollut täysin mahdollista.

Väistön sukunimen kirjoitus on 1500- ja 1600-luvuilla ja vielä myöhemminkin ollut hyvin vaihtelevaa.

Ainakin seuraavat kirjoitusmuodot esiintyvät: Veisto, Väistö, Veiste, Veistin, Väistä, Väistäin, Väistöin, Veistoj, Vaisto, Veisti, Väestö, Veistö ja Väisto. Useimmat nimimuodot esiintyvät vielä eri versioina kirjoitettuina kaksois-w:llä tai ruotsalaisella å:lla. Erilaisia kirjoitusmuotoja on niin paljon, että osa niistä on varmasti kirjoitusvirheitä, esimerkiksi ä:n ja ö:n pisteiden unohtamista. Nimien esiintymisistä voidaan kuitenkin päätellä jotakin. Ensimmäiset esiintymiset 1500- ja 1600-luvuilla ovat useimmiten Ve-alkuisia, kunnes kirjoitusmuoto jo 1690-luvulla vakiintuu useimmiten Vä-alkuiseksi.

Väistö-sana tarkoittaa väistämistä, syrjään siirtymistä, loitommalle vetääntymistä. Jos väistö-sana on Väistön sukunimen taustalla, niin mitä on väistetty? Väistönvuorelle on voitu väistää seudulle tulleita vihollisia. Väistönvuorelta ei ole tiedossa muinaislinnoja, mutta vuoren kaksi jyrkkää seinämää olisivat hyvin sopineet vaikkapa puolustukseen. Toisaalta Väistönvuoren seinämät ovat niin jyrkät, että niitä on mäelle kiivetessä pitänyt molemmilta puolilta väistää 200 metrin matkalta. Väistönsaareenkin on pitänyt väistyä suoralta vesireitiltä.

Kumpi on vanhempi, Veistonvuori vai Lappeella asunut Jussi Veisto? Koska Lappeelta ei ole tavattu Veiston sukua laajemmalti, ei Veisto-niminen henkilö voi olla suuren vuoren nimeämisen perusteena. Veistonvuori on ollut aina paikoillaan ja se on nimetty Lappeen alueen ensimmäisen asuttamisen aikaan, joka on tapahtunut 1200-1300-luvuilla. Vuoren mukaan on ensimmäinen vuoren lähelle asumaan asettunut saanut nimensä.

Veisto vai väistö, kumpaa nimenannossa alun perin on tarkoitettu? Veistomies tarkoittaa siis kirvesmiestä, niitähän suvussa on ollut ja on edelleenkin runsaasti. Vielä yksi merkitys veistämiselle on kertoa kepeitä juttuja ja vitsejä. Jutunkertojiakin Väistöissä on ollut runsaasti, jopa niin, että kirvesmies on ollut samalla jutunkertoja. Jos Jussi Väistö olisi elossa, voisin kysyä hänen mielipidettään nimiasiaan. Nyt väistän kysymyksen ja vastaan: kun savolainen veistelee, on vastuu kuulijalla. Mielestäni kuitenkin veistäminen luonnehtii paremmin Väistön sukua kuin asioiden väistäminen.

Suomen Sukututkimusseuran www-sivuilla on HisKi-tiedosto, joka sisältää kaikkien Suomen seurakuntien 100 vuotta vanhemman historiakirja-aineiston (syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luettelot). Tiedosto ei ole vielä täydellinen, mutta kuitenkin niin kattava, että sitä kannattaa käyttää hyödyksi Väistön ja Veiston kirjoitusmuotojen tarkastelussa. Vanhimmat säilyneet historiakirjat alkavat vuonna 1648. Erityisen hyvin tiedosto kattaa pakkoluovutetun alueen, jonka aineisto on tietokannassa lähes täydellisenä vuoteen 1900 saakka. Kiteen asiakirjat puuttuvat vielä lähes kokonaan HisKi:stä, mutta Kiteen Väistöt on taulukkoon lisätty tehdystä käsinpoiminnasta.

Taulukossa ovat Väistön ja Veiston sukunimien esiintymät Suomen Sukututkimus­seuran HisKi-tiedostossa (www.genealogia.fi):

 

     Väistö   Veisto

Seurakunta vanhintieto synt. vih. kuoll yht. synt. vih. kuoll yht.

%

Ilomantsi

1772

7

3

4

14

1

0,7

Impilahti

1858

-

1

2

3

0,1

Jaakkima

1904

2

-

-

2

0,1

Kesälahti

1759

2

2

2

6

0,3

Kiihtelysvaara

1802

12

2

-

14

0,7

Kitee

1699

727

159

550

1436

6

2

3

 

75,9

Käkisalmen msrk

1895

8

-

2

10

0,5

Lappee

1746

-

-

-

3

-

4

Leppälahti

1819

1

-

2

3

0,1

Liperi

1774

-

3

2

5

0,3

Mantsinsaari ort

1905

1

-

-

1

 

Pielisjärvi

1898

1

-

-

1

Pietari Marian srk

1879

1

1

2

4

0,2

Pälkjärvi

1894

-

1

-

1

Ruskeala

1792

55

14

51

120

 

 

 

 

6,3

Räisälä

1898

3

-

1

4

0,2

Rääkkylä

1855

-

1

-

1

Salmi

1855

-

-

1

1

Soanlahti

1895

1

-

-

1

Sortavalan kaup.

1891

7

2

7

16

0,8

Sortavalan msrk.

1837

7

5

10

22

1,2

Sortavala ort.

1893

2

1

3

6

0,3

Tohmajärvi

1740

123

21

68

212

 

1

 

 

11,1

Uukuniemi

1750

5

1

3

9

0,5

Viipurin tmksrk.

1836

5

1

8

14

1

0,7

Yhteensä

970

218

718

1906

 

 

 

 

100,0

Kuten taulukosta ilmenee on Veiston kirjoitusasu ollut Lappeen lisäksi käytössä ainoastaan satunnaisesti 1770-luvun Kiteellä. Lappeella sen sijaan sukunimi kirjoitettiin aina muotoon Veisto, Väistönä nimi ei ole siellä esiintynyt yhtään kertaa. Tässä yhteydessä voinee mainita, että Tohmajärvellä Väistön sukunimi kirjoitettiin vielä 1900-luvulla muotoon Väestö. Veiston sukuun kuuluu nykyisin 16 henkeä ja Veston sukuun 38 henkeä. Ilman tarkempaa selvitystä ei voida sanoa ovatko näiden sukujen esi-isät Lappeelta lähtöisin. Tässä yhteydessä voinee vielä mainita pienen 32-jäsenisen Vaiston suvun, joka on vielä 1900-luvulla sotkettu Väistön sukuun. Myös ulkomailta monista eri maista löytyy Weiston sukua, mutta heidän yhteyksiään suomalaiseen Väistön sukuun en ole lähtenyt tutkimaan enkä arvailemaan.

Tiedosto-osaan kuulumattomia Väistöjä 1500- ja 1600-luvuilla

Lappee:

Jussi Väistö 1571

Hannu Väistö Pihkala 1500-luvun lopulla

Oulunsuu:

Tuomas Väistö 1579

Pyhäjärvi VL:

Hannu Väistö 1613 Yläjärvi

Inkerinmaa, Kuivainen:

Hannu Väistö 1623 Vuolenjärvi

Sortavalan pitäjä:

Huotari Väistö Lahdenkylän entinen asukas

Tarassi (Huotarinpoika) Väistö 1613 Lahdenkylä

Pentti Huotarinpoika 1618 Lahdenkylä

Danila Juudanpoika Väistö 1618-41 Lahdenkylä

Fedorko Tarassinpoika 1637-42 Väistölän kylässä

Antti Pentinpoika 1637 Väistölän kylässä

Homa Väistö 1640 Lahdenkylä

Fedotko Homanpoika Väistö 1649 Lahdenkylä

Sääminki:

Pekka Laurinpoika Inkinen-Saarimies 1630-luku-1641

Antti Laurinpoika Kokkonen-Väistö 1644-47

Lauri Antinpoika Väistö 1647-59 Pellossalo, edellisen poika

Heikki Antinpoika Väistö 1644 Kokonsaaren kymmenes

Juho Pekanpoika Janatuinen-Väistö 1656

Juho Pekanpoika Leskinen 1664-1675 Väistönsaari

Kitee:

Ohvana Kirilänpoika Väistö 1652 Ruskealan Pirttipohja

Heikki Väistö 1661-1692

Iisakki Väistö 1681-1685

Juho Iisakinpoika Väistö 1688

Antti Väistö 1691

Sortavalan pitäjän ortodoksiset Väistöt 1600-luvulla

Sortavalan pitäjän Lahdenkylä, vain pari kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen, muodostui Väistön suvun asuinpaikaksi hieman ennen kuin alue virallisesti liitettiin Ruotsiin Stolbovan rauhassa 1617. Ensimmäinen Sortavalan asiakirjoista löytyvä Väistö oli Tarassi Huotarinpoika Väistö Sortavalan Lahdenkylässä vuonna 1613. Viisi vuotta myöhemmin Lahdenkylässä asui myös Pentti Huotarinpoika, joka mitä ilmeisimmin oli Tarassin veli. Huotari Väistön niityn ja takamaan omistuksia muisteltiin oikeudessa vielä ruptuurisodan jälkeenkin vuonna 1685. Samaan aikaan Lahdenkylään ilmestyi myös Danila Juudanpoika Väistö, joka oli kylässä yhtäjaksoisesti vuoteen 1641 saakka. Vielä oli Lahdenkylässä ainakin Homa Väistö, joka vuonna 1640 esiintyi oikeudessa niityn ja takamaan järjestelyasiassa.

Sortavalan Lahdenkylässä oli runsaasti Väistöjä. Niinpä ei olekaan ihme, että Väistölä mainittiin vuonna 1637 jopa omana kaksitaloisena kylänään, kyläjako ei ollut silloin vielä täysin vakiintunut. Yhden sukupolven verran ensimmäisiä Lahdenkylän Väistöjä myöhemmin, vuonna 1637, Väistölän kylässä asuivat Fedorko Tarassinpoika ja Antti Pentinpoika. Jokseenkin varmasti voi päätellä, että kyseessä olivat Tarassi Huotarinpoika Väistön ja Pentti Huotarinpojan pojat, siis serkukset keskenään.

Sortavalan Väistöjen etunimistä on selkeästi pääteltävissä, että he ovat olleet ortodokseja. Sortavalan kaupunki perustettiin vuonna 1642. Kaupungissa ei ollut ennen 1660-lukua ollenkaan luterilaisia asukkaita, Sortavalan pitäjässä sen sijaan luterilainen asutus lisääntyi voimakkaasti jo ennen ruptuurisotaa. Ruptuurisodan hävitykset koettelivat aluetta 1650-luvulla.

Sortavala läänitettiin kreivikunnaksi kreivi Gustaf Adam Banérille vuosiksi 1651-1680. Sen jälkeen läänitykset vuokrattiin yksityisille 1700-luvun alkupuolelle asti. Sitten puhkesi Suuri Pohjan sota, joka Suomessa tunnettiin Isovihana. Näistä eri tekijöistä johtuen alueen asiakirjoissa on paljon puutteita. Tämän hetken tosiasia on, että Väistöt katosivat Sortavalasta yli 100 vuodeksi. Vuosien 1649 ja 1760 väliltä ei ole löytynyt yhtään mainintaa Väistöistä. Minne Väistöt oikein katosivat? Yhden Väistön katoaminen on sentään tiedossa. Fedotko Homanpoika Väistö karkasi Lahdenkylästä Moskovaan vuonna 1649. Joku muukin on voinut seurata hänen esimerkkiään.

Kiteen Väistöt 1600-luvulla

Kiteen alue liitettiin Käkisalmen lääniin kuuluvana Ruotsiin Stolbovan rauhassa vuonna 1617. Ennen Stolbovan rauhaa Kitee kuului pääosin Sortavalan pogostaan, mutta Juurikkajärven ja Suorlahden kylät kuuluivat Kurkijoen pogostaan. Kun luterilainen asutus Käkisalmen läänissä lisääntyi, perustettiin lääniin luterilaisia seurakuntia. Vanhin luterilainen seurakunta oli vuonna 1631 perustettu Kitee.

Ensimmäinen Kiteeltä löytynyt Väistö oli Ohvana Kirilänpoika Väistö, joka asui vuonna 1652 Kiteeseen silloin kuuluneessa Ruskealan Pirttipohjassa, lähellä Matkaselkää ja Pälkjärven rajaa. Etunimistä voidaan päätellä, että hän on ollut ortodoksi. Ensiesiintyminen Kiteellä ei ollut pysyvää, sillä Ohvana karkasi vuonna 1652 Pirttipohjasta tuntemattomaan paikkaan.

Vuonna 1656 käyty ruptuurisota aiheutti Kiteen alueellakin ortodoksiväestön joukkopaon Valdain alueelle ja Tverin Karjalaan. Juurikkajärvi on Kiteen kylistä vanhimpia, se on asutettu ja 1400-luvulla. Ennen ruptuurisotaa kylässä oli lähes 40 taloa. Ruptuurisodan jälkeen Juurikkajärvellä oli ainoastaan yksi ortodoksitalous. Kylään siis mahtui tulijoita. Sen huomasi Väistön sukukin, joka sankoin joukoin saapui

Kiteen kylistä ensivaiheessa yksinomaan Juurikkajärvelle.

Kirjan sukutieto-osasta puuttuvia Kiteen 1600-luvun Väistöjä:

nimi synt.- kuoll. puoliso

Heikki Heikinpoika Väistö 1652-1707 Anna Jaatinen

Liisa Väistö 1664-1723 Olli Kohonen

Maria Väistö 1675-1737 Pekka Hakulinen

Kirsti Pekantytär Väistö 1677-1710

Mikko Väistö n. 1679- Maria Luukkainen?

Antti Väistö n. 1679-

Juho Väistö n. 1680-

Pekka Väistö n. 1680-

Antti Väistö n. 1683-

Pekka Väistö n. 1687-

Heikki Väistö 1683-1753

Kaarina Väistö 1683-1747 Mikko Koponen

Kirsti Laurintytär Väistö n. 1684- Heikki Rukkinen?

Anna Heikintytär Väistö n. 1685- Martti Hämäläinen

Maria Antintytär Väistö n. 1685- Tuomas Silvennoinen

Kaarina Väistö 1690-1775

Maria Väistö 1698-1756           Rouvinen

Maria Väistö 1699-1732 Matti Hirvonen

Näiden 18 henkilön lisäksi sukukirjan sukutieto-osassa on 1600-luvulla syntyneitä Väistöjä yhteensä 11 kpl. Tällöin mukaan on otettu ainoastaan varmat tapaukset. Jo aikaisemmin oli mainittu muutamia vanhimpia 1600-luvun Väistöjä, joten Kiteellä, lähinnä Juurikkajärvellä asuneita Väistöjä on ollut yli 30. Koska mukana eivät varmasti ole kaikki lapset, on Väistöjen määräksi arvioitavissa noin 50 henkeä. Arvio sopii hyvin yhteen sen kanssa, että vuoden 1696 henkikirjan mukaan Juurikkajärvellä oli kolme Väistön taloutta: Hannu, Mikko ja Juho, lisäksi populina oli Pekka Väistö.

Elettiin suurperheissä, useampi sukupolvi tai sisaruksien perheet samassa taloudessa. Yhdessä talossa oli mitä ilmeisemmin yli 10 henkeä. Tälläkin tavalla laskettuna Kiteen Juurikkajärvellä oli 1600-luvun lopulla noin 50 Väistöä. Se on 2 % Kiteen tuolloisesta yli 2000 hengen väkiluvusta. Neljän tilallisen lisäksi asiakirjoista löytyy todistetusti tilattomia aikuisväestöön kuuluvia Väistöjä, joten todennäköisesti 50 Väistön määräkin on arvioitu liian pieneksi.

Kiteen 1600-luvun Väistöjen sukulaisuussuhteiden selvittäminen jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

Aikana, jolta seurakunnan asiakirjat puuttuvat, ei suurta joukkoa saman sukunimen omistajia ole mahdollista aukottomasti selvittää. Selvitystä vaikeuttaa vielä se, että joukossa on paljon saman etunimen omistajia eikä isännimeä ole läheskään kaikissa yhteyksissä käytetty.

Ennen ruptuurisotaa Kiteeltä ei ole löydetty Väistöjä. Miten siis on mahdollista, että muutamassa vuosikymmenessä yhdestä Kiteen kylästä löytyy 50 sukuun kuuluvaa? Yksi mahdollinen selitys on, että Juurikkajärven autiotilat ovat houkutelleet paikalle lähes koko suvun, useita perheitä joko samasta paikasta tai useasta eri paikasta. Mitkä paikat sitten voivat tulla kysymykseen? Ensinnä tietysti lähellä ja aikaisemmin samaa pitäjää ollut Sortavala. Jos kyseessä ovat Sortavalan Väistöt, ovat he joutuneet vaihtamaan uskontonsa luterilaiseksi voidakseen rauhassa elää alueella. Sortavalasta oli toki huomattavasti helpompaa muuttaa naapuripitäjään Kiteelle kuin jopa 1000 kilometrin päähän Venäjälle.

Yksi Juurikkajärven tilallinen, Hannu Väistö, lienee selkeästi tunnistettavissa suvussa tuohon aikaan harvinaisen etunimen perusteella Lappeen-Pyhäjärven-Inkerinmaan Hannu Väistön jälkeläiseksi. Vuonna 1651 Juurikkajärvellä oli 5 luterilaista ja 26 ortodoksitaloutta. Vuonna 1690 luterilaisia talouksia oli 26 eikä ortodoksisia yhtään. Muuttivatko kaikki todella pois vai jäivätkö paikoilleen samalla muuttaen uskontonsa? Etunimi näissä tapauksissa yleensä muuttui, mutta innostuivatko aikaisemmin sukunimettömät ortodoksit jostakin syystä valitsemaan itselleen Väistön sukunimen? Voisiko syy olla Säämingin Väistöt? Muut mahdollisuudet on edellä jo selvitetty.

Säämingin Väistöt

Säämingin Väistönsaari Lorenz Röösin piirtämässä Säämingin maakirjakartassa vuodelta 1644. Saaren nimi on kirjoitettu muodossa Wästin sarj. Tilusten keskellä sijainneen kauniisti piirretyn talon B omistajaksi on merkitty Anders Larson Kockoinen weistos hemman eli Antti Laurinpoika Kokkonen veiston talo.

Säämingin pitäjän kaakkoislaidalla sijaitsee Väistönsaari, joka alkujaan kuului Pellossalon kylään, mutta luettiin pitkään myös omaksi itsenäiseksi yksitaloiseksi kyläkseen. Väistönsaaren ainoa asukas oli 1630-luvulta ainakin vuoteen 1641 Pekka Laurinpoika Inkinen, josta käytettiin myös sukunimeä Saarimies. Tämä sukunimi kulki kauan hänen ”virallisena” sukunimenään ja syrjäytti lopulta vanhemman sukunimen.

Vuonna 1644 Väistönsaaren isäntänä oli Antti Laurinpoika Kokkonen, josta käytettiin lisänimeä Väistö. Hän oli isäntänä vielä vuonna 1661. Vuonna 1647 Pellossalon kylässä olivat Antti Laurinpoika Wäistö ja hänen poikansa Lauri Antinpoika Wäistö, joka pian muuttui isännäksi. Lauri Antinpoika Wäistö oli paikalla vuoteen 1659 saakka, jolloin hän muutti Kiteelle. Sukunimenä Väistö mainitaan Säämingissä ensimmäisen kerran vuonna 1644, jolloin Kokonsaaren kymmeneksessä oli Heikki Antinpoika Väistö. Hänkin sopisi hyvin Antti Laurinpoika Väistön pojaksi.

Vuonna 1656 Pellossalossa asui Juho Pekanpoika Janatuinen-Väistö. Vuonna 1670 Säämingin Väistönsaaresta muutti Kiteen Juurikkajärvelle Juho Pekanpoika Väistö, joka siis lienee ollut entinen Juho Pekanpoika Janatuinen. Vuodesta 1664 ainakin vuoteen 1677 Väistönsaaren isäntänä oli Juho Pekanpoika Leskinen. Kysymyksessä lienee eri henkilö kuin Juho Pekanpoika Janatuinen-Väistö, koska Leskinen maksoi veroja Väistönsaaressa vielä muuttoajankohdan jälkeenkin.

Savolaisia sukunimiä on yleensä pidetty jo yli 500 vuoden ajan vakiintuneina ja pysyvinä. Erityisesti Itä-Savon laajalla Saimaan vesistöalueella on kuitenkin asiakirjoihin kirjattu useita kymmeniä ellei satoja sukunimien muuntumisia. Sukunimen muuttumisen syyt ovat varmasti olleet aikanaan tarpeellisia, muuten niitä ei olisi toteutettu. Yksi syy nimenmuuttoon on aina ollut liian monen samannimisen henkilön erottaminen toisistaan. Näissä tapauksissa nimenmuutos tästä syystä voisi tulla kysymykseen vain edellä mainitun Kokkosen kohdalla.

Toinen nimenmuuttosyy voisi olla, että taloon tulleen kotivävyn nimi muuttui verotussyistä talon isännän nimelle ja sitten ehkä isännän kuoltua palautui takaisin omaksi nimekseen. Kolmas syy nimen muuttoon voisi olla asuinpaikan mukainen lisänimi. Se voisi erillisessä saaressa asuvalle olla hyvinkin mahdollinen. Näin etenkin savolaisalueella, jossa on aina ollut tapana ”viännellä” nimiä enemmän kertoviin muotoihin. Kirjausvirheestä ei liene kysymys, koska nimen esiintyminen on ollut huomattavan yleistä. Tosin nimen siirtyminen asiakirjasta toiseen on ollut mahdollista vielä kauankin sen jälkeen, kun henkilö on jo poistunut asuinpaikaltaan.

Pekka Laurinpoika Saarimies eli Inkinen viljeli Pentti Inkisen maata ja antoi tälle korvaukseksi kappaleen omaa takamaataan. Saarimies oli kuitenkin hakannut itse puut kyseiseltä alueelta. Pentti Inkinen aikoi haastaa Pekan oikeuteen. Pekka teki kuitenkin sovinnon Pentin kanssa ja lupasi hakkaamansa alueen Inkisen viljeltäväksi. Sopimuksesta huolimatta Pekka Saarimies poltti ja kylvi hakkaamansa kasken. Vihdoin vuonna 1639 Pentti haastoi Pekan oikeuteen, jossa Saarimies tuomittiin 40 taalerin sakkoihin.

Jo Lappeen kohdalla kerroin vanhasta eränautinnasta, joka on hyvinkin voinut johtaa Väistönsaaren nimeämiseen. Nyt näyttää vahvasti siltä, että Väistönsaari puolestaan nimesi asukkaansa, olivatpa nämä sitten alkujaan Inkisiä, Kokkosia tai Janatuisia. Milloin lopullinen nimenmuutos sitten tapahtui, Väistönsaaressa, muuttomatkalla vai Kiteen Juurikkajärvellä ja tuliko muutoksesta pysyvä myös uudella asuinpaikalla? Vastaus riippuu varmaan siitä mistä syystä nimi muuttui. Oikeuden pöytäkirjan mukaan on varmaa, että Väistönsaaressa kaskettiin 1630-luvulla. Tarvittiinko siellä taas veisto- eli kirvesmiehiä ja saiko saari tästä veistämisestä nimensä?

Tämän kirjan sukutieto-osassa olevien Juurikkajärven kahden kantaisän nimet olivat Hannu ja Mikko ja he olivat syntyneet vuosien 1630-1640 paikkeilla. Säämingin Väistöjen kohdalla mikään ei viittaa näihin etunimiin. Jos ja kun Säämingistä muutti Väistöjä Kiteen Juurikkajärvelle, kuuluivat Säämingin muuttajat niihin sukuhaaroihin, jotka sammuivat Kiteellä 1700-luvun puoliväliin mennessä. Lopputuloksena siis on, että tiedosto-osassa olevien nykypäivään asti jatkuvien sukuhaarojen kantaisät eivät tulleet Säämingistä eivätkä Väistönsaaresta.

Kuvitelma siitä, että vaikkapa Sääminki tai Kitee olisivat olleet uuden ajan alussa 1500- ja 1600-luvuilla asutuksellisesti lähes tyhjiöitä, on ehdottoman väärä. Asukkaitahan oli kummassakin pitäjässä tuhansittain, Säämingissä 1500-luvulla noin 5000 ja Kiteellä 1600-luvulla yli 2000. Seurakunnan asiakirjat puuttuvat ja maa- ja henkikirjoissa ei ole henkilöiden syntymäaikoja. Naiset ja lapset puuttuvat yleensä kokonaan. Etunimiä oli vähänlaisesti ja vaikka isännimeä käytettiinkin, oli samannimisiä liian paljon heidän erottamiseksi toisistaan. Sukututkimuksen tekeminen sen ajan asiakirjoista on siksi erittäin vaativaa ja voi mennä täysin väärille raiteille. 100-prosenttiseen tulokseen ainakaan niiden sukujen kohdalla, joita paikkakunnalla on paljon, ei voida päästä.

Kaikki Suomen Väistöt Kiteellä

Edellä olevasta on pääteltävissä, että Väistöjä saapui Kiteelle todennäköisesti useammalta eri alueelta, Sortavalasta, Inkerinmaalta ja Säämingistä. Vielä yksi mahdollisuus on, että Sortavalan Väistöt muuttivat osittain ensin sotien jaloista turvallisemmille vesille Sääminkiin ja uskalsivat sitten muutaman vuosikymmenen kuluttua palata muuttomatkan puoliväliin Kiteelle. Lopputulos Väistöjen muutoista oli, että 1600-luvun lopulla kaikki Suomen Väistöt asuivat Kiteen Juurikkajärvellä.

Miksi kaikki Väistöt tulivat Juurikkajärvelle?

Sattumaa se ei varmasti ollut. Yksi hyvin luonteva selitys on, että kaikki muistivat toisensa vielä sukulaisiksi. Olihan ensimmäisen Väistön esiintymisestä kulunut aikaa vasta 100 vuotta. Muuttovirtojen mukana sana kulki, vaikka muuttomatkat olivatkin pitkiä. Kesäiseen aikaan pitkätkin muutot oli helppo toteuttaa monia venereittejä pitkin.

Toinen mahdollisuus on, että esimerkiksi nimenmuutoksista johtuen kaikki Väistöt eivät olleetkaan sukua toisilleen, mutta siitä huolimatta muuttivat samaan kylään esimerkiksi naapuruussuhteiden johdosta. Juurikkajärvi on hyvinkin saattanut tulla tutuksi aikaisempien muuttomatkojen varrelta ja muuttoasioista on voitu sopia jo vuosien ajan ennen muuttojen toteuttamista.

Vuoden 1681 henkikirjan mukaan Juurikkajärvellä oli kolme Väistön tilaa: ensimmäisen isäntänä oli Heikki Väistö, toisen isäntänä Mikko Väistö ja kolmannen isäntänä Iisakki Väistö. Sukunimi on henkikirjassa kirjoitettu muotoon Weistin. Vuonna 1696 Väistön suvulla oli Juurikkajärvellä edelleen kolme tilaa, Hannu, Mikko ja Juho Väistö. Lisäksi on populina Mikko Väistön tilan yhteydessä mainittu Pekka Väistö. Mitä ilmeisimmin Juho Väistö oli Iisakki Väistön poika. Hannu Väistö puolestaan on ilmeisesti tullut isännäksi Heikki Väistön tilalle. Myöhemmin hänet mainitaan Hannunpoikana, joten hän saattaisi olla vaikka Heikki Väistön veli.

Kolme Mikko Väistön sukuhaaran tiloista Juurikkajärvellä sijaitsi Juurikkajärven pohjoispään itäpuoleisella mäkialueella. 1700-luvun alkupuolella näistä tiloista olivat Väistöjen omistuksessa Paavola RN:o 15, Leskelä RN:o 16 ja Mikkola RN:o 31. Holoppalan tila RN:o 23 sijaitsi erillään Pyhäjärven ja Ätäsköjärven välisellä kannaksella, Papinniemen eteläpäässä. Väistölän tila RN:o 17 tuli Väistön suvulle vasta 1700-luvun lopussa. Hannu Väistön sukuhaaran omistuksessa oli Juurikkajärven ja Ätäsköjärven välillä sijainnut Samulilan tila RN:o 7 Pikkuvihaan saakka, minkä jälkeen tämän sukuhaaran asuinpaikaksi tuli Kangasjärven kylän kruununtorppa N:o 2, myöhempi Lahdenkylän RN:o 4 Pekonniemi, joka sijaitsi Kangasjärven eteläpuolella. Iisakki Väistön ja Juho Iisakinpoika Väistön tila ei ole enää sijainniltaan jäljitettävissä.